LENTÄMINEN VAAN ON PARASTA! VAI ONKO ....



Lentomatkat... Mä siis periaatteessa rakastan lentämistä ja lentokenttiä ja ihan kaikkea, mikä matkailuun nyt liittyy. Paitsi kotiin palaamista.. Siitä mä lähinnä ahdistun ja tuun pahalle tuulelle, mutta siitä ei puhuta nyt.

Kaikkein paras fiilis on se hetki, kun kone alkaa kiihdyttään ennen nousua. Sitä tunnetta vaan on vaikee päihittää. Mutta, se koneessa istuminen sitten... Mulla on ollut sekä ihan loistavia lentomatkoja, että niin hirveitä, että jo sekunnin murto-osan mietin, että ikinä en enää lennä. Onneks se hetki tosiaan kesti vaan sen sekunnin tuhannesosan, koska enhän mä vaan vois olla lentämättä. Kaukoitään jos autolla tai junalla lähtee, niin saa olla vähän pidempi loma. Esim. vaikka vuosi 😄.



Yks asia, mitä mä en ikinä - siis IKINÄ - unohda kotiin, on ilmavaivapillerit! Elämäni ensimmäisen pitkän lennon aikana Lontoosta Jamaicalle koin ihan konkreettisesti, mitä tuntikausien istuminen tekee mahalle. Se turpoaa palloks ja täyttyy kaasuista.. Ja jos satut istumaan esim kahden ventovieraan ihmisen välissä, voi olla aika rohkeeta päästellä niitä kaasuja tarpeentullen pihalle 😂. Siitä seurauksena mun maha oli lopulta niin kipee, että hikikarpalot nousi otsalle ja teki mieli vähän itkee. Tän jälkeen, ne hiton pillerit on JOKA IKISELLÄ LENNOLLA mukana - AINA. Ja niitä popsitaan kun karkkia.. Mutta eipähän tartte kärvistellä hirveissä vatsakrampeissa ☝.

esim. tää on todettu hyväks asennoks nukkua

Lapset on mestareita nukkumaan koneessa. Multa se ei ilman apuja onnistu. Ei sitten millään ilveellä. Koska vaikka ilmavaivat on nyt saatu näppärästi kuriin, niin aika pian nousun jälkeen alkaa sattumaan pehvaan, sitten selkään ja lopulta jokapaikkaan (ja kyllä, silti mä rakastan lentämistä, koska lentokone on ainoita paikkoja, mistä kukaan ei saa sua kiinni, puhelin on pois päältä ja vaikka mitä tapahtuis, niin sä et vaan voi asialle mitään. Siis tavallaan ihan täydellinen rauha).


näinkin hyvä tuuri saattaa joskus käydä

ihana survivalpäkki a la Finnair

Joskus on todella käynyt niin hyvä tuuri, että kone on ollut puolityhjä ja heti nousun jälkeen oon hyökännyt varaamaan koko penkkirivistön itselleni. No hei, ainoo ja piloille hemmoteltu kakara kun oon. Mikäs siinä sitten pötkötellessä. Menis vaikka 24 hoo putkeen! No, yleensähän näin ei tiettykään ole..  Sitten koitetaan nukkumista muilla keinoin. Joskus se onnistuu ehkä muutaman tunnin.

Mä en oo ikinä pelännyt lentämistä. Kerran ehkä hieman jännitti erään surullisen kuuluisan Sun Waysin kyydissä. Lentokentän ikkunoista katsottiin, kun meidän koneessa oli joku mikäliepelti auki ja hitsaus käynnissa. Seuraavassa hetkessä jo tää mikäliepelti heitettiin kiinni ja alettiin kuuluttamaan matkustajia koneeseen. Semmosta.. Oli ainoa kerta, kun ks firman koneella lensin.

Mutta, se ehkä kaikkein kamalin lento ikinä... Ikäänkuin se ei olis ollut tarpeeksi kamala jo syystä, että oltiin palaamassa kolmen viikon reissusta kotiin. Oman osuutensa tähän lentomatkaan lisäsi rakkaista rakkain tyttäreni (silloin ehkä 7-vuotias). Hän oli ollut muutama päivä ennen lähtöä yrjötaudissa ja me kuviteltiin, että tauti oli jo selätetty lähtöpäivänä. No ei ollu sittennii... Olisko ollut n. puoli tuntia nousun jälkeen (Bangkokista Zürichiin) neiti sanoi, että vähän paha olo ja sitten se lensi - kaaressa. Neidin päälle ja mun päälle, penkeille ja lattialle. Vaihtovaatteista mukana oli vaan yksi ainoa t-paita, tytölle. Tää toistui vielä pari kertaa, jolloin olin kyllä saanut jo raavittua pari muovipussia jostain, koska siis Swissairilla EI ollut yrjöpusseja! Muuten kaikki pointsit Swissin lentoemolle, joka samoin tein ripotteli kahvinpuruja vahinkoalueelle ja oli kaikin tavoin avuksi 💚. Kuin myös eräs isä, joka heti tarjosi oman lapsensa mahatautiin määrättyä lääkettä meille. Joskus - siis vaan joskus - myös ihmiset on 💗. Mun lentomatka (se loput n. 8 hoo) meni sitten pidellessä pussia lapseni edessä (vaikka tässä kohtaa jo nukkui sikeesti) ja katsellessa 3 animaatioo....
Suomeen tultaessa mulla oli miehen 44 koon crocksit ja edelleen yrjönhajuiset vaatteet päällä. Aijjjettä! Tän jälkeen on muuten AINA käsimatkoissa mukana myös a) vaihtovaatteet ja b) oksupusseja...

Ai vitsi! Tulipahan taas ikävä lentokoneeseen!





Kommentit

Suositut postaukset