KAMALA IHANA BANGKOK

Bangkok... Mitä siitä nyt sanois.. Mun ensimmäinen visiitti oli kamala. Yhden iltapäivän ja yön pikavisiitti ennen paluuta Suomeen. Mä en oikein koskaan oo tykännyt kaupunkilomista enkä isoista kaupungeista muutenkaan. En jaksa kierrellä nähtävyyksiä, museoita ja kirkkoja. En erityisemmin tykkää shoppailusta, koska se tietää aina hirveetä rahanmenoo jos ja kun lähtee lapasesta.. En viihdy tuntitolkulla istumassa kahviloissa, vaikka musta onkin hauska katsella (ja arvostella) ohikulkijoita (halvat huvit hullulla) 😁. Joten tämäkään visiitti ei muuttanut asiaa milläänlailla. Ainoo asia, mikä jäi käteen oli kauhee raivokiukku, melkein paniikki ja ahdistus. Ei ikinä enää!

Yksi iltapäivä aikaa, joten mitä tehdään. Mä en ollut ikinä ollut pilvenpiirtäjän ylimmissä kerroksissa, enkä siis ylipäänsä pilvenpiirtäjässä, joten sellainen pitäisi löytyä. Ainoa, mikä tiedettiin, oli Baiyoke Sky Hotel (ehkä myös siis se kuuluisin).

Meidän hotelli oli lähellä kenttää, joten matkaa tuli about 20 km kohteeseen. Taksi alle ja menoks. Ihan just ollaan perillä. Joo ei ihan oltu. Kaks tuntia taksissa, kamala pissahätä ja raivokiukku jo ennen kun ees päästiin puoliväliin. Mahtavaa 😡. Taksikaan ei päässy edes perille asti, vaan jouduttiin käveleen loppumatka. Mä roikuin paniikissa Vellun paidanhelmassa ja päässä pyöri kaikki kauhukuvat siitä, miten mä eksyn jonnekin, eikä mua ikinä löydetä 😂.

ihmismassaa

Baiyoke

Perille päästyä saatiinkin todeta, että ihan vaan parilla kiinalaisella oli ollut sama idea. Kiva. Mutta, koska tänne asti tultiin, niin loppuun asti. Eka jonottamaan hissiin nro 1 tsiljoonan kiinalaisen kanssa. Sillä päästiin jotakuinkin puoliväliin kerroksia. Sitten jonotettiin hissiin numero 2, joka vei ylös. Mulla oli ihan fiilikset menny tässä kohtaa. En uskalla ees arvailla millaset fiilikset oli miehellä, joka oli kuitenkin tässä kohtaa jo useamman päivän ollu melko ankarassa kakkataudissa ja kuume huiteli varmaan lähellä 40 astetta 😅. Mutta sillä onkin lehmänhermot 💓.

lopulta ylhäällä ja drinksut edessä

Vaan kuinkas sitten kävikään....

Tätä viime kesän reissua varatessa mä kuitenkin olin ilmeisesti selvinnyt järkytyksestä sen verran, että ajattelin antaa Bangkokille vielä mahdollisuuden. Tällä reissulla lapset mukana, joten näkis nekin vähän jotain uutta ja ihmeellistä. Tää pilvenpiirtäjäasia oli edelleen mulla takaraivossa ajatuksella, että nyt mä halusin semmoseen yöksi. Mahdollisimman korkeelle tietty. Ja koska meitä oli neljä, niin ei mihinkään 10 tähden hotelliin..

Pantip Suites

allasnäkymää parvekkeelta

näkymää parvekkeelta

Pantip Suites aula

Pantip Suites ei nyt ehkä ollut ihan pilvenpiirtäjä, mutta kelpasi meille kaikille oikein hyvin. Hotelli on aika vanha, osaa huoneista on uusittu, osaa ei. Meillä ei, mutta koska me ei olla mitään luxusmatkailijoita, niin ei haitannut ollenkaan. Ja tilaahan oli reiska 100 m2. Allasalue oli kiva ja henkilökunta ihan mahtavaa! Vahva suositus siis ainakin meiltä, ellet ole tottunut juurikin siihen luxukseen..

Samalla reissulla meidän toinen hotelli Prince Palace oli toki myös ihan kiva, mutta välillä oli vähän Hohtomainen fiilis.. Hotelli on vanha kun taivas ja järkyttävän iso. Täynnä tyhjiä, suuria halleja ja käytäviä. En usko, että mennään toiste. Hotellin sijainti on muuten aika oleellinen noinkin isossa kaupungissa, ellet sitten halua reissata pitkiä matkoja eestaas. Sikäli tää Prince Palace oli hyvällä paikalla, että jokibussilla pääsi todella helposti.

Prince Palace Hotellin allasaluetta

Bangkok toki on paikka, joka ihan taatusti jakaa mielipiteet. Mun mielestä sillä on vähän niinkuin maalaisen sielu, kuitenkin. Välillä unohti kokonaan olevansa suurkaupungissa. Täällä mä jopa innostuin vähän nähtävyyksistä. Toki Thaimaalla on muhun sellanen vaikutus, että innostun asioista, joista en välttämättä Suomessa innostu. Kuten kiipeäminen jollekin kukkulalle (Tub Kaek). Täällä vaan ei ole eikä tule sitä samaa fiilistä.

pakollinen eläinkuva

Vellu

Jokibussi

Wat Saket - Temple of the Golden Mountain

Wat Arun

Ja koska täällä oltiin, niin tietenkin Khao San piti käydä katsomassa. Mulle paikka oli "tuttu" lähinnä The Beach-elokuvasta (jota muuten kuvattiin about samoihin aikoihin, kun olin ekaa kertaa Thaimaasa). Mielikuva siis oli, että ihan kamala, ei voi lasten kanssa ollenkaan mennä, pelkkää "sitä itteensä" joka käänteessä. Olin kyllä niin väärässä. Sehän oli niin söpönen pieni kadunpätkä!
Toki me ei oltu ihan pahimpaan yöaikaan liikkeellä.

ihan parasta!

Khao San Rd

Jokibussit oli ehdottoman hauska ja erittäin halpa tapa liikkua paikasta toiseen. Me maksettiin 9 thb/hlö/suunta. Käveltiinkin kyllä paljon, mutta tytär on aika huono kestään tota kuumuutta ja viihtyy parhaiten uima-altaalla (en tiedä kehen lie tullut, ei ainakaan muhun). Enemmänkin olis voinut kävellä paikasta toiseen. Ja yks ihan huippu ruokapaikka on pakko mainita! Tästä suuret kiitokset yhdelle frendille (Sami), joka paikasta vinkkas. Jok Pochana oli siis periaatteessa ihan katukeittiö sivukadulla Banglamphun aluella. Tää alue tuntui muutenkin olevan sellainen, mistä ens kerralla otetaan majoitus. Erittäin vahva suositus!

Ja yksi pieni vinkki tähän loppuun. Jos taksikuski sanoo tekevänsä pari stoppia matkalla, niin älä mene. Ellet sitten halua välttämättä pysähdellä yhdessä ja toisessa ylikalliissa turistirysässä (esim räätälit). Toki jos haluat, niin sitten. Kannattaa muutenkin kysäistä, onko taksissa mittari, jos taksilla haluat ylipäänsä liikkua.