UNELMIEN PERÄSSÄ BORNEOLLE





Muutama vuosi sitten saatiin siipan kanssa pari viikkoa omaa lomaa tammikuulle. Nyt oli niin mahtava tilaisuus, että oli pakko miettiä jotain vähän spessumpaa reissuntynkää. Mulla oli siinä vaiheessa jo jokusen vuoden ollut haaveena päästä näkemään orankeja, siis sinne, missä näitä ihmisen sukulaisia vielä joitakin on (oranki on muuten malaijin kielellä metsän ihminen).  Vaihtoehdot oli Borneo tai Sumatra. Koska olin ystävältä kuullut juttuja Borneosta, tein melko yksimielisen päätöksen reissata sinne.
.

Viidakon ääniä ja orankeja

Borneolle siis ja siellä Sepilokiin. Majoituksen valinta oli suht helppo. Ensinnäkin siksi, että ainakaan vielä pari vuotta sitten ihan hirveästi ei ollut vaihtoehtoja. Päädyttiin Sepilok Jungle Resortiin. Hotelli on avattu vuonna 1991 ja on siis vanhimpia hotelleja, ellei peräti vanhin niillä seuduilla.

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että tykkään enemmän näistä ns. maaseutupaikoista, ja tämäkin oli todellakin juuri sitä. Huoneita oli hostelli-tyyppisestä usean sängyn huoneesta aina vähän "hienompaan" kahden hengen parvekkeellisiin huoneisiin. Tällainen oli meillä. En ihan just nyt keksi parempaa tapaa viettää iltaa, kuin istua parvekkeella keskellä yhtä maailman vanhimmista sademetsistä ja kuunneella uskomattomia viidakon ääniä. Ihan täydellistä!



hotellin alueella kuljettiin enimmäkseen näitä puisia siltoja pitkin




Reissun perimmäinen tarkoitushan oli siis vierailla Sepilok Orangutan Rehabilitation Centressä.  Mä oon äärettömän eläinrakas ja eläinten hyvinvointi on mun sydäntä lähellä. Tekee ihan hirveän pahaa katsoa, kun laji toisensa jälkeen kuolee sukupuuttoon.. Ja jos oikein huonosti käy, niin näitäkään veijareita ei kohta enää ole 😪.

Tää kuntoutuskeskus oli loistava tilaisuus nähdä näitä upeita otuksia livenä ja ennen kaikkea samalla tukea hyvää asiaa. Borneon oranki on siis erittäin uhanalainen ja sumatran oranki vieläkin uhatumpi.

Orangit saavat siis kuljeskella tällä 43 km2 suuruisella alueella miten tykkäävät. Ruokinta on pari kertaa päivässä, mutta ruoka koitetaan pitää sen verran yksitoikkoisena, että kaverit tajuaa lähteä itse etsiskelemään parempia sapuskoja. Eräs oranki ilmeisesti kävi meidän hotellin keittiössä aina välillä kerjuulla 😃.


ruoka-aika!

Osaa keskuksen asukkaista ei kuulemma juurikaan enää näe näillä ruokintapaikoilla, mikä on siis hyvä asia. Hoitajat kävivät jakamassa ruuan, mutta muuta kanssakäymistä näiden kanssa pyritään tietty välttämään. Pienimmille ja vasta  pelastetuille oli oma, aidattu paikkansa, missä opetellaan selviytymistaitoja ja tietenkin nautitaan paremmasta palvelusta ennen vapautusta luontoon. Toi isompikaan alue ei ole millään tavalla aidattu, mutta on suojeltu alue eli sitä ei hakata maan tasalle eikä sille rakenneta.
Tämän vieressä oli myös malaijinkarhujen suojelukeskus.





Toki sekoomiseen asti eläinrakkaana olisin voinut vaikka rutistella ja halia näitä söpöläisiä, mutta ymmärrän tietty faktat. Ensinnäkin ihmisistä tarttuvat pöpöt ja toisekseen - eläin on aina eläin, eikä oranki ole siitä pienimmästä päästä.

rankat huvit ja liikaa banaaneja?


Kinabatang river

Borneolla kun oltiin, niin seuraavaksi lähdettiin ihan oikeasti keskelle ei mitään.
Tässä välissä on pakko sanoa, että mä olin maailman ötökkäkammoisin ihminen. Muutaman kerran oon melkein ajanut ojaan, koska pienenpieni hämis autossa...
Ennen reissua mä siis katsoin kaikki mahdolliset hämähäkkivideot ja tein mielikuvaharjoituksia, ikään kuin siitä tositilanteessa olis ollut mitään apua😂. 

No, siis joelle parin muun turistin kanssa. Ensimmäinen etappi oli Bilit Adventure Lodge. Opas kertoili, mitä kaikkia eläimiä matkan varrella voi nähdä ja käski pitää kädet ja muut ruumiinosat pois vedestä, koska krokotiilit. Ei tarttenu kahta kertaa asiasta muistuttaa. Näihin viidakoihin ei ihan ittekseen kannata lähteä seikkailemaan, vaikka kuinka olisi katsonut Bear Gryllsia.

Bilit Adventure Lodge





Täällä olisi siis ollut mahdollista tehdä myös yöllinen viidakkokävely. Nyt mä selittelen vähän, että miks me ei menty.. Koska: ei oltu ihan varmoja miten viihdytään Borneolla (sadekausi), joten varattiin vaan kolmen yön setti. Siks toisekseen iilimadot. Mä tossa jo aiemmin kerroin mun ötökkäkammosta ja ötököistä pahimmat on kaikki niljakkaat ötökät (ei kuitenkaan käärmeet). Ota tästäkin selvä, mutta iilimadot on kuitenkin ihan kärkikahinoissa 😬. Tälle asteelle en siis vielä päässyt mielikuvaharjoituksissa, joten toivo elää, että ens kerralla oon jo niin pro, että yövaellus tehdään 😅. Ja nyt voittekin unohtaa ton!


 




nenäapinapuu
Joella veneiltiin pari tuntia ja kamalasti kaikkea näkyi, mutta suurin osa oli niin vikkeliä, että ihan mahdoton saada kuvia. Nenäapinat sentään sain ikuistettua 💗. Mä tietty odotin, että myös orankeja tai borneon pygminorsuja olisi vilahtanut, mutta ei... Sitäkin enemmän erilaisia lintuja, se krokotiili (vauva tosin), villisikoja, liskoja, käärmeitä..

mangrovekäärme


Borneo on ihana! Mä rakastan viidakkoa kaikkine ötököineen päivineen ja  toivon todellakin, että sitä kaikkea ei ihminen hakkaa maan tasalle. Vielä mä tonne jonain päivänä palaan 💚



Kommentit

  1. Ihan mahtavaa, että oot alkanut kirjoittaa retkistäsi/matkoistasi. Mielenkiintoista luettavaa ja kauniita kuvia!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Pia ❤️. Vaati aika paljon rohkeutta alottaa!

      Poista

Lähetä kommentti

Suositut tekstit