Sooloilua eli yksin reissussa osa 1



Ekan kerran mä oon lähteny yksin reissuun vasta 34- vuotiaana. Aikalailla vuoden 2004 tsunamin jälkeen helmikuussa. Kohde oli mulle jo silloin tuttu Ao Nang Krabilla. Alkumetrit reissusta oli ihan kamalat. Pelotti ja jännitti ja ahdisti. Ihan jo se, että olin muka ihan yksin suuressa maailmassa, ja se, mitä paikanpäällä odotti. Tsunami kun ei ollut mikään pikkujuttu, niinkuin kaikki muistaa. Mun vieressä koneessa istui vanha pariskunta ja ilman heitä olis lentomatkasta tullut kyllä ihan helvettiä. Perille kun pääsi, niin helpotti. Sitä vapauden tunnetta en unohda varmaan ikinä... En ollutkaan ihan yksin suuressa maailmassa, vaan vapaa kuin taivaan lintu tekemään just mitä huvitti.

Vuosien varrella mä oon tänne palannut aina kun vaan pääsen. Välillä yksin ja välillä perheen tai ystävän kanssa. Tällä kertaa yksin, koska mies pakotti lähtemään 😀. Pointti oli kai se, että hän tietää kuinka paljon vihaan talvea ja ahdistun pelkästä joulun ajattelemisesta. Ehkä kunnon latauksella D-vitamiinia suoraan iholle helpotetaan kaikkien muidenkin perheenjäsenten oloa.. On se niin 💗.

Täällä siis ollaan. Ihan yksin mun ei kuitenkaan tartte koko viikkoa viettää, koska tuttuja on paikanpäällä. Ja just se sopii mulle paremmin kuin hyvin. Saan olla ittekseni jos haluan, muttei oo pakko!

mikä ihana rauha, ei ketään altaalla!

tyhjää on..

Mä en oo ikinä ollut luonteeltani seikkailija, vaikka pienenä mun haaveammatti olikin Indiana Jones. Oon siihen ihan liian pelkuri ja arka. Toki mä ihailen suuresti niitä, jotka vaan ottaa ja lähtee yksin kiertämään maailmaa. Ehkä mäkin sitten, kun kasvan tarpeeks isoks ja rohkeaks 😏. No ei... mielellään kyllä maailman ympäri, mutta ehkä miehen kanssa.

Eilinen meni enempi ja vähempi toipuessa lennosta. Fiksuna likkana mä ajattelin, että koska lennän yksin, pääsen varmaan käytäväpaikalle, enkä näinollen varannut etukäteen paikkaa. No en sitte päässy .. Keskelle konetta, keskimmäisen penkkirivin keskipaikalle 😠. Pahin mahdollinen paikka istua 10 tunnin lento, koska a vessassa ramppaaja, b ahtaanpaikankammonen ja c levottomat jalat.. Paluumatkalle en todellakaan enää ota samaa riskiä, vaan buukkasin eturivin käytäväpaikan ❤. Ni.


Musta on ihanaa aina käydä erilaisissa hotelleissa. Tällä kertaa oon ns. ryhmämatkalla, joten ei tarttenu hotellía etsiä sen ihmeemmin. The Small Hotel on melko pieni hotelli aika keskellä kylää. Onneks kuitenkin sivukadun varrella, joten ainoa ääni, minkä yöllä kuulen, on ilmastointi. En siis kestä ollenkaan mitään hirveetä baareista kuuluvaa älämölöö..


Tää on kaikki mulle!


Toi kuvassa näkyvä kassi on tarkoituksella siinä, koska se on siis hotellin tarjoama rantakassi! IIIIIHHH!!! Missään en oo aiemmin törmännyt vastaavaan. Sisältää pari pyyhettä (sekin on muuten luksusta, koska saan aina kaksi pyyhetttä yhden sijaan) ja alustan. Ihana lisä, vaikkakaan en tosiaan jaksa kanniskella tota kassia ympäri kyliä, mutta siis on silti kiva! Vai mitä?


ja hoitoaine, isossa pullossa vielä! Tätäkään en käytä, mutta kiva silti 😀

Tää päivä on kulunut tietenkin hieronnassa mun ystävän omistamassa paikassa, loistavaa kirjaa lukien ja TIETTY syöden. Mun ei tarvii valita ruokapaikkaa sen mukaan, kuka mitäkin haluaa syödä, eikä muutenkaan kuunnella yhtään kenenkään aikatauluja tai tahtomisia. Mä teen niin kuin mä tahdon. Jokaisen pitäis päästä silloin tällöin ihan omalle reissulle. Parasta terapiaa!


                                                        LIFE IS GOOD ❤








Kommentit

Suositut postaukset